”Niin siinä vain kävi, että prinsessa tuli, vaikka prinssiä niin kovasti toivottiinkin”.

Ingressi Me Naiset -lehdessä 29/1977

”He ovat kuin saduista ja kuuluvat siksi kaikille” – Kuninkaalliset naistenlehtijulkisuudessa

Kuninkaalliset ovat naistenlehtien kestoaihe. Syntymät, kuolemat, salasuhteet, kihlaukset, avioliitot ja -erot, valtiovierailut sekä vallanvaihtumiset ja kruunajaiset kiinnostavat ja niistä uutisoidaan lehdissä miltei viikoittain. Kuninkaalliset tarjoavat lukijoille kultaa ja kimallusta, historiaa, perinteitä ja viihdettä – skandaaleita, tragedioita ja elämää suurempia rakkaustarinoita.

Kuninkaalliset ovat samaan aikaan tuttuja ja salaperäisiä, tosielämästä irrallaan olevia taruolentoja. Lehtijutut ovat nykyajan satukertomuksia, joissa prinssi – tai modernisti kuntosaliyrittäjä – saa prinsessan ja puoli valtakuntaa.

Julkisuus tarvitsee kuninkaallisia ja kuninkaalliset julkisuutta. Monarkian jatkuvuuden kannalta varsinkin vallanperijän syntymästä on tärkeää ilmoittaa virallisesti ja julkisesti. Media taas luo tapahtumasta oman spektaakkelinsa. Aikakauslehden sarjallisen julkaisumuodon ansiosta aiheen uutisarvo ei siis ala lapsen syntymästä tai pääty siihen, vaan aihetta voidaan käsitellä lehtien eri numeroissa.

Kuninkaalliset perhejuhlat ja julkiset juhlaseremoniat rytmittävät myös tavallisten ihmisten elämää. Ne katkaisevat arjen ja tarjoavat tilaisuuden olla mukana kollektiivisesti koetussa hetkessä yhdessä miljoonien muiden kanssa. Kuninkaalliset ovat osalle ihmisistä tärkeä osa kansallista identiteettiä ja kulttuuria.

Myös tasavaltalaisessa Suomessa on seurattu ahkerasti eri maiden kuninkaallisten elämänmenoa. Britannian kuningasperhe on ehtymätön tarinoiden- ja tulonlähde maailman lehdistölle, mutta Suomessa naapurimaa-Ruotsin kuningashuone on ollut lehtijuttujen kestoaihe vuosikymmenestä toiseen. Tiedämme kuningasperheen jäsenten elämänvaiheista joskus enemmän kuin omista sukulaisistamme.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa Ruotsin kruununprinsessa Victorian syntymään liittyvää uutisointia suomalaisissa naistenlehdissä heinäkuussa 1977. Pikkuprinsessan maailmaantulo herätti myös meillä valtavan kiinnostuksen aallon. Naistenlehtiä lukevalta yleisöltä Victorian syntymä ei siis voinut mennä mitenkään ohi – synnytyksestä raportoitiin monikymmensivuisissa erikoisliitteissä, joissa esiteltiin kaikki mahdollinen aina synnytyshuoneen havainnekuvista pikkuprinsessan sukupuuhun asti.

Oma tarinansa olivat lehtien kansikuvat. Millaisiin ratkaisuihin suomalaiset naistenlehdet päätyivät uutisoidessaan kuninkaallisesta perhetapahtumasta kesällä 1977? Mihin kaikkeen toimittajat kiinnittivät jutuissaan huomiota ja mikä kiinnostavinta – mitä naistenlehdissä julkaistut tähtikartat kertoivat pikkuprinsessan tulevaisuudesta?

”Oli kysymys Suuresta Rakkaudesta, sehän tästä koko jutusta niin myyvän tekeekin!”

– Leena Järstä, Jaana-lehti 30/1977

”Lajissaan täydellinen” – Suomi Silvia-kuumeessa

Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan (s.1946) ja brasilialais-saksalaisen Silvia Sommerlathin (s. 1943) rakkaustarina – kuuluisasta ”klikistä” alkanut romanssi, seurustelu ja lopulta kihlaus ja avioliitto – nostattivat 1970-luvun puolessa välissä myös Suomessa suoranaisen Silvia-kuumeen. Naistenlehdet raportoivat kilpaa kauniin kuningattaren pukeutumisesta, kielitaidosta, tahdikkaasta käytöksestä ja säteilevästä hymystä. Lehdistön mukaan Silvia – ”porvaristyttö” tai ”saksalaistyttö” kuten häntä lehdissä kutsuttiin – oli kuin syntynyt hallitsijan puolison rooliin. Hän oli moitteeton niin ulkomuodoltaan kuin menneisyydeltäänkin.

Nuori ”poikamieskuningas” sen sijaan oli viettänyt vauhdikasta elämää, johon kuuluivat kauniit naiset ja nopeat autot. Lehtijutuissa olikin jo pitkään esitetty toiveita siitä, että vaimo ja perhe-elämä rauhoittaisivat menevän miehen.

Kuninkaallisia häitä säädyllisen ajan jälkeen seurannut raskausuutinen otettiin myös suomalaislehdistössä innostuneena vastaan. Yksi ajan luetuimmista naistenlehdistä oli Jaana, joka osallistui kuninkaalliseen odotusaikaan muita lehtiä aktiivisemmin. Kuningattaren raskauspukeutumisesta tehtiin lehteen oma juttu, samoin siitä, osallistuiko tuleva isä esikoisensa syntymään. Jaana vieraili myös tulevassa synnytyshuoneessa Tukholman Karoliinisessa sairaalassa. Paheksuntaa herätti tieto, jonka mukaan synnytysosaston rapistuneita tiloja oli kunnostettu vasta sen jälkeen, kun kuningattaren oli kerrottu synnyttävän sairaalassa.

Jaana oli mukana jopa kuningasparin valtiovierailulla Belgiassa maaliskuussa 1977, lehden oman ilmoituksen mukaan ”ainoana suomalaislehtenä säteilevän Silvian kanssa”. Reportaasin sävy oli ihastunut. Kuningatar oli lehden toimittajan mielestä ”lajissaan täydellinen”, jopa siinä määrin, että ”hetkittäin kaikki on ikäänkuin liian täydellisenä hieman ikävää”.

Uutisiin Tukholmasta saatiin myös hieman suomalaisväriä. Jaana-lehti tiesi kertoa, että odotusajan ruoat Silvialle valmisti kuninkaanlinnan suomalaistaustainen keittäjä Taimi Kivinen. Tätä patistettiin kertomaan, mitä kuningattaren lounassalaatti sisälsi. Kivinen kieltäytyi kuitenkaan paljastamasta mitään.

Myös lukijat otettiin mukaan lehden tunnelmointiin. Kun uutinen Silvian raskaudesta saavutti Suomen, Jaanassa järjestettiin aiheesta oma lukijakilpailu. Lukijat saivat veikata, oliko kuningasparin tuleva esikoinen tyttö vai poika, mikä oli vauvan syntymäpäivä ja paljonko pienokainen painoi syntyessään.

Kilpailuun tuli lopulta 10 000 vastausta. Vastauksista kahdeksantoista osui oikeaan sekä sukupuolen, syntymäpäivän että painon osalta – jälkimmäinen piti arvata sadan gramman tarkkuudella. Voittaja sai palkinnoksi Siemensin väritelevision. Kymmenelle osallistujalle arvottiin lohdutuspalkinnoksi Pandan juhlapöydän suklaarasia.

”Meille on syntynyt tytär” – Silvian julkinen salasynnytys

Kuninkaallisen vauvan syntymä kesällä 1977 oli monessakin mielessä harvinainen hetki Ruotsin historiassa. Hallitsevan monarkin puoliso eli kuningatar oli edellisen kerran synnyttänyt vuonna 1807, jolloin kuningas Kustaa IV Adolfin (1778–1837) puoliso Fredrika Dorotea (1781–1825) sai parin viidennen ja viimeisen lapsen. Tämän jälkeen kuningashuoneen kaikki prinssit ja prinsessat olivat syntyneet ennen vanhempiensa valtaannousua.

H-hetken lähestyessä kesällä 1977 lehdistö kävi malttamattomaksi. Silvian liikkeitä ja kuninkaanlinnan autoliikennettä seurattiin herkeämättä. Varsinainen syntymän hetki meni kaikista ennakkotoimista huolimatta lehdistöltä kuitenkin ohi. Kuningasparin esikoinen, Victoria-nimen saanut pikkuprinsessa syntyi torstai-iltana 14. heinäkuuta 1977 Tukholman Karoliinisessa sairaalassa.

Vauvan sukupuolta oli spekuloitu pitkin raskausaikaa. Toiveissa oli ollut poika, mutta tyttö tuli.

Kuningattaren lääkäri, synnytysopin professori Ulf Borell sai myös osansa julkisuudesta. Me Naisten mukaan Borell kieltäytyi vastaamasta lehdistön tungetteleviin kysymyksiin. Hän ei suostunut edes kommentoimaan, oliko vauva kaunis. ”Tokaisipahan vain, että hänellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin”. Jaana-lehti taas tiesi kertoa, että Borell olisi kommentoinut prinsessa ulkomuotoa: ”Kaunis kuten mielestäni kaikki vastasyntyneet”.

Synnytyksen tarkemmista yksityiskohdista ei tihkunut tietoja julkisuuteen. Lehdet saivat selville vain sen, että synnytys oli ollut hyvin nopea. Synnytyskivuista ei naistenlehtien artikkeleissa puhuttu sanaakaan, mutta sairaalan synnytyshuone esiteltiin pohjapiirrosta myöten. Kuningatar noudatti Me Naisten mukaan Suomessakin 1970-luvulla käytössä ollutta psykoprofylaktista rentoutusmenetelmää. ”Hän oli harjoittanut lihaksiaan sekä oppinut rentouttamaan ja hengittämään oikein samalla lailla kuin kuka tahansa tuleva äiti”. 33-vuotiasta Silviaa pidettiin lehdissä vanhana ensisynnyttäjänä.

Ensin kerrottiin, että kuningas oli ollut läsnä synnytyksessä ja oli lehtien saamien tietojen mukaan valokuvannut koko tapahtuman. Myöhemmin Anna-lehti korjasi, että Kaarle Kustaa ei ollut ”mukana itse synnytyksessä, vaan välittömässä läheisyydessä”. Epäselväksi jäi, mitä ilmaisu käytännössä tarkoitti.

Kolmihenkiseksi kasvanut perhe vietti sairaalassa vain muutaman tunnin. Öisessä salakuljetusoperaatiossa heidät siirrettiin Tukholman kuninkaanlinnaan. Lehdistön harmistukseksi harhautus oli ollut täydellinen: tulokkaasta eikä tämän vanhemmista saatu valokuvia. Tapahtuneelle löytyi kuitenkin silminnäkijä, joka kertoi, että Silvia oli kävellyt puolisoonsa nojaten matkan autolta linnan ulko-ovelle ja sisään.

Pieninkin tiedonmuru riitti lehtijutun sisällöksi.

”Kuinka vaivattomalta tuntuikaan Ruotsin kuningattaren, joulukuussa 34 vuotta täyttävän naisen ensisynnytys. Pieni prinsessa tuli maailmaan kolme neljännestuntia sen jälkeen kun äiti oli mennyt Tukholman Karoliiniseen sairaalaan. Ja levättyään uusitulla synnytysosastolla neljä tuntia kuningatar palasi kuninkaanlinnaan. Prinsessa Victoria syntyi heinäkuun neljäntenätoista päivänä kello 21.45.”

– Leena Järstä, Jaana-lehti 30/1977

”Tätä kuvaa ei otettu” – Kilpailu kansikuvasta

Virallisia valokuvia kuninkaallisesta vauvasta saatiin odottaa kolme viikkoa. Lehdistö kävi malttamattomaksi myös Suomessa eikä sen kärsivällisyys lopulta riittänyt. Kansikuvaan haluttiin äiti ja vauva – eikä vauvan henkilöllisyydellä ollut väliä.

Kannen tehtävä on markkinoida lehden sisältöä. Kannen kuvan tai kuvien, otsikoiden, fonttien ja värien tarkoitus on herättää katsojan huomio ja kertoa potentiaaliselle lukijalle, mikä sisällössä on kaikkein kiinnostavinta. Kannella pyritään myös erottautumaan muista lehdistä.

Jaana-lehti venytti tässäkin asiassa rajoja pisimmälle. Se julkaisi heinäkuun lopulla 1977 erikoisnumeron, joka kannessa komeili Ruotsin kuningasperhe – tai siltä se ainakin ensivilkaisulla näytti.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut oikea perhekuva. Jaanan toimituksessa kuningasparin viralliseen kaksoismuotokuvaan oli liitetty valkoisiin röyhelöihin puetun vauvan valokuva. Kuvien yhdistämistä ei ollut tehty erityisen taidokkaasti eikä vauvakaan tarkemmin katsottuna näyttänyt vastasyntyneelle. Vinoon aseteltu otsikko ”Ruotsi sai prinsessan” peitti strategisesti ison osan valokuvasta.

Naistenlehtiä tutkinut Raili Malmberg kehysti kansikuvatapauksen Suomen lehdistön historia -teossarjan aikakauslehtiä koskevassa osassa (1991) naistenlehtien väliseen taloudelliseen kamppailuun: ”kilpailun armottomuutta kuvastaa Jaana-lehden kannessa 26.7.1977 ollut väärennetty prinsessakuva. Ruotsin kuningasperhettä ja vastasyntynyttä pikkuprinsessaa esittävä kuva osoittautui kuvamontaasiksi”.

Malmbergin mukaan ”temppu tietysti paljastui, mutta oli ehtinyt tehdä tehtävänsä: Lehti meni kaupaksi kuin kuumille kiville.”

Todellisuudessa Jaana paljasti tempun lukijoille jo heti kansikuvaa seuraavalla sivulla. Silvian koko sivun kokoisen kasvokuvan alle oli sijoitettu pienempi versio kansikuvasta ja selvitys kuvan alkuperästä otsikolla: ”Tätä kuvaa ei otettu”. Toimitus paljasti samalla, että kuvan vauva oli ”kotimaista alkuperää”, eikä siis ollut prinsessa eikä edes ruotsalainen.

Vaikka kuninkaallinen perhekuvaväärennös lisäsi varsinkin lehden irtonumeromyyntiä, kyse oli yksittäistä kansikuvaa laajemmasta ilmiöstä. Jaanassa harrastettiin vuosikymmenen puolivälissä samaa leikkaa-liimaa-menetelmää myös leikkimielisten lukijakilpailujen kohdalla. Lehti julkaisi mustavalkoisia ryhmäkuvia tunnetuista henkilöistä ja korvasi kuvassa näkyvien julkkisten päät toisilla kuuluisuuksilla. Lukijat saivat arvata, mitkä kuvassa näkyvät irtopäät olivat jälkikäteen lisättyjä ”kuokkavieraita”, kuten tunnistuskilpailun nimikin kertoi.

Jaana ei jäänyt ainoaksi suomalaislehdeksi, jonka tarve kuvittaa kuninkaallista perhetapahtumaa kävi ylivoimaiseksi. Virallisten valokuvien puuttuessa Anna-lehti turvautui syntymästä uutisoidessaan taiteilijan näkemykseen aiheesta. Kellertävän sävyisessä kansikuvassa lempeästi hymyilevä, kuningatar Silvian näköinen nainen esitettiin kumartuneena kuninkaallisen kehdon ylle. Otsikko paljasti olennaisen: ”Silvia on nyt äiti”. Vasta seuraavalla sivulla kerrottiin, että kuningaskin oli ”nyt isä”.

Raskaus ja synnytys liitettiin nimenomaan Silviaan – hän oli huomion keskipiste ja tarinan urhea sankaritar. Kuningatar esitettiin lehdissä täydellisenä äitinä, joka omistautui pienelle tyttärelleen. Kuninkaastakin kirjoitettiin nykyaikaisena, synnytykseen osallistuvana isänä, mutta hän jäi jutuissa selvästi vaimonsa varjoon.

”Porvaristyttö, siniverinen kuningas ja heidän pikkutyttärensä” – Ensimmäiset kuvat julki

Virallisia valokuvia pikkuprinsessasta saatiin odottaa tovi. Ensimmäinen kuvaussessio järjestettiin kuningasperheen kesänviettopaikassa Sollidenin linnassa Öölannin saarella kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Kolme valokuvaajaa oli valikoitu ikuistamaan pienen Victorian ensikohtaaminen lehdistön kanssa.

Valokuvat levisivät nopeasti myös Suomeen. Victoria-vauva pääsi Jaana-lehden kanteen molempien vanhempiensa kanssa, kun taas Anna julkaisi kansikuvan leveästi hymyilevästä Silviasta ja äitinsä sylissä nukkuvasta pikkuprinsessasta. Kuningas oli rajattu kuvasta pois. Huomio oli jälleen Silvian onnessa ja äitiydessä.

Tätä ennen saksalaiset paparazzit olivat piileskelleet Sollidenin linnan puiston pusikoissa. Yhden valokuvaajan onnistui ottaa kaukaa suttuinen salakuva lastenvaunuja työntävästä naisesta, joka väitetysti oli kuningatar. Jaana-lehti julkaisi valokuvan kuvatekstillä: ”Tämän kuvan ainutlaatuisuus on sen harvinaisuudessa”.

Kuvasta oli mahdotonta todentaa, oliko kyseessä todella Ruotsin tunnetuin äiti lapsineen. Lehdille kelpasi kuitenkin myös laadultaan heikkolaatuisempi materiaali.

”Nyt hän on vuoden äiti” – Kuninkaallinen perheonni

Raportoidessaan pikkuprinsessan syntymästä ja ensimmäistä elinviikoista mikään yksityiskohta ei ollut lehtien mielestä tarpeeton. Lukijat saivat tietää sekä lapsen että äidin strategiset mitat: Victoria-vauva painoi syntyessään 3,25 kiloa ja oli 50 senttimetriä pitkä. Kuningattaren paino ennen raskautta tiedettiin ja myös raskaudenaikaisten lisäkilojen määrän toimittajat onnistuivat selvittämään julkisuuteen vuotaneesta neuvolakortista.

Jutuissa esiteltiin pikkuprinsessan saamien nimien Victoria Ingrid Alice Desirée taustat, tämän yksitoista kuninkaallista serkkua ja sukupuu. Lukijoiden oletettiin haluavan tietää myös vauvan vanhempien syntymähetkien yksityiskohdat ja siksi nekin kerrattiin erikoisraporteissa. Kuningatar Silvia oli syntynyt keskellä toista maailmansotaa eteläsaksalaisessa Heidelbergin kaupungissa jouluaaton aattona 1943. Tuleva kuningas Kaarle Kustaa taas näki päivänvalon Tukholman kuninkaanlinnassa huhtikuussa 1946. Hän oli perheensä viides lapsi, mutta peri ainoana poikana valtaistuimen isoisänsä Kustaa VI Adolfin (1882–1973) kuoleman jälkeen.

Menneisyyden ohella myös pikkuprinsessan tulevaisuus kiinnosti toimittajia. Astrologit pääsivät lausumaan ennustuksia taivaankappaleiden asennoista ja tähtikartoista. Anna-lehden siteeraamien ruotsalaisastrologien mukaan Victoria löytäisi tulevan puolisonsa jo 16-vuotiaana. Tähdet kertoivat myös, että prinsessasta tulisi innokas tanssija.

Jaana-lehti vei tässäkin asiassa uutisoinnin pisimmälle. Suomalainen astrologi Sven Stenberg laati lehden tilauksesta tulokkaalle horoskoopin, joka lupasi prinsessalle ”paljon hyvää mutta myös sydänsuruja”. Ennustus meni pieleen ainakin siltä osin, että Stenbergin mukaan Victoria tulisi löytämään ”aviomiehensä kaukaa ulkomailta sitten aikanaan”. Kuten myöhemmin kävi ilmi, Victoria avioitui tavallisen ruotsalaismiehen, kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin (s. 1973) kanssa ja sai tämän kanssa kaksi lasta.

Yhteistä jutuille oli kuninkaallisen perheidyllin ja -onnen rakentaminen. Sävy oli innokas ja imelä, kuten Anna-lehden hovireportterin Teuvo Joen kertoessa kuningasperheen muutosta kesänviettoon Sollidenin linnaan: ”Siellä kuningas ja kuningatar ovat isä ja äiti, ja heidän esikoisensa elämää kultaa se sama rakkaus, jota me kaikki olemme saaneet kehdossa ja vanhempiemme käsivarsilla tuntea”.

Kuningattaren tyyneyttä, lempeyttä ja urheutta ylistettiin, mutta samalla Kaarle Kustaasta ja Silviasta rakennettiin mielikuvaa myös modernina pariskuntana. Jaana-lehti jopa muistutti, että Silvialla oli oikeus anoa äitiysrahaa – 25 kruunua päivässä – valtiolta.

”Yhdeksäntoista päivän ikäinen Victoria ei suostunut hymyilemään valokuvaajille.”

– Kuvateksti Anna-lehdessä 32/1977

”Pikku Vickistä voi vielä tulla kuningatar” – Monarkia muutoksessa

1970-luvun tasa-arvokeskustelu ja naisten aseman muutokset näkyivät silti parhaiten pohdinnoissa prinsessa Victorian tulevasta roolista. Pikkuprinsessan syntymä herätti Ruotsissa keskustelun siitä, oliko myös naisen mahdollista nousta valtaistuimelle. Victorian syntyessä näin ei vielä ollut, mutta perustuslakia muutettiin vuonna 1980.

Siinä vaiheessa Victorialla oli jo pikkuveli, toukokuussa 1979 syntynyt prinssi Carl Philip. Syntyessään pikkuprinssi oli vielä Ruotsin kruununprinssi ja tuleva kuningas, mutta perustuslain muutoksen myötä hän menetti paikkansa vallanperimysjärjestyksessä vanhemmalle sisarelleen ja myöhemmin myös tämän lapsille.

Victoriasta tullee Ruotsin kuningatar isänsä kuoleman jälkeen tai jos tämä päättää luopua kruunusta. Varsinaista poliittista valtaa hallitsijalla ei ole, mutta kuninkaalliset ovat Ruotsin edustuksellinen käyntikortti maailmalla ja omaa maata yhdistävä kansallinen instituutio.

2000-luvulla kuninkaallinen sukupuu sai uusia oksia, kun kruununprinsessa Victoria synnytti seuraavan sukupolven kruununperillisen Estellen (s. 2012). Myös suomalaiset naistenlehdet saivat taas uutta kirjoitettavaa.

Prinsessa Estellen ensimmäisten valokuvien julkaisun yhteydessä lehdissä olisi voinut toistaa saman kuin mikä todettiin Anna-lehdessä äiti-Victorian syntyessä vuonna 1977: ”Vaikka oikeastaan tämä esikoinen ei sittenkään syntynyt salaa. Hänhän oli syntynyt jo ennen syntymäänsä. Koko yhdeksän kuukauden ajan kuninkaallisesta perhetapahtumasta oli kirjoitettu lehdistössä niin paljon, että esikoista koskevista lehtileikkeistä saisi kirjaston”.

Sitä kirjastoa on käytetty tämänkin postauksen lähteenä.