Tutkimusavustajana lehtihankkeessa

Naisten asialla -tutkimushankkeessa käydään läpi 1960- ja 1970-lukujen suomalaisia naistenlehtiä. Lehtinimikkeitä on kymmeniä ja numeroiden määrä nousee tuhansiin. Uudessa blogipostauksessa hankkeessa vuonna 2023 työskennelleet tutkimusavustajat Silja Turunen ja Henna Tuomiranta kertovat, mitä ovat projektissa tehneet ja millaista työ naistenlehtien parissa on ollut.

Silja Turunen kertoo:

Tutkimusavustajan työnkuva voi olla hyvin laaja ja vaihteleva, riippuen minkälaisessa projektissa työskentelee. Naisten asialla -hankkeessa tutkimusavustajien työ on liittynyt pääasiassa tutkimuksen lähdeaineistoihin, eli erilaisten arkistoitujen lehtiaineistojen läpikäyntiin ja niiden digitointiin myöhempää käyttöä varten.

Aloitin työt tutkimusavustajana hankkeessa toukokuussa 2023. Pääsin heti aloittamaan alkuperäisaineiston eli naistenlehtien läpikäymisen.

Jotta aineistojen kirjaaminen olisi mahdollisimman selkeää, aloin jo heti alussa laatia skannauksista Excel-taulukkoa. Aineistoja on myöhemmin helpompi käydä läpi Excel-taulukkojen avulla. Valmiiksi digitoiduissa lehdissä hakusanojen käyttö helpottaa tutkimuksen sisältöteemoihin sopivien juttujen löytämistä, mutta suomalaisia naistenlehtiä ei toistaiseksi ole vielä digitoitu. 

Lehtien selaaminen ja erilaisten lehtijuttujen kirjaus saattaa kuulostaa ensi kuulemalla yksinkertaiselta ja helpolta, mutta tehtävässä on paljon asioita, jotka on ollut hyvä ottaa huomioon jo alusta alkaen työn sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta. Työn määrään on vaikuttanut eniten se, että materiaali pitää käydä läpi manuaalisesti lehti lehdeltä. Tämän takia työ vie paljon aikaa yhtä julkaisua kohden.

Suurin osa naistenlehdistä on sidotuissa niteissä tai irrallisina lehtinä lehtikoteloissa. Varsinkin kansioiden siirtely työpisteille on fyysisesti raskasta, sillä lehden yksi vuosikerta saattaa koostua neljästä painavasta niteestä.

Tutkimusavustajien tehtävät

Naisten asialla -hankkeessa tiedonkeruussa keskitytään kahteen eri asiaan. Ensimmäinen tehtävä on sisältöteemoihin liittyvien juttujen kirjaus ja skannaus myöhempää käyttöä varten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen lehti käydään läpi, ja samalla kirjataan muistiin tutkimusta koskevat artikkelit lähdetietoineen, eli mikä lehti on kyseessä, lehden numero, sivunumerot, kirjoittaja(t) ja mahdollinen kuvaaja, sekä lyhyt kuvaus jutun sisällöstä.

Toinen tutkimusavustajille kuulunut tehtävä on liittynyt lehtien toimittajakunnasta koostettavaan tietokantaan. Erilaisten artikkeleiden lisäksi jokaisesta lehdestä on tallennettu tiedot toimituskunnasta, lehden julkaisutahdista, kustantajasta sekä siitä, onko kyseessä kaupallinen naistenlehti vai poliittisen puolueen naisjärjestön etulehti. Tietokannasta voidaan myöhemmin tarkastaa helposti, miten lehden näkökulma tai julkaisutyyli ovat muuttuneet, tai ovatko vakituiset toimittajat tai päätoimittaja vaihtuneet.

Kun työpäivä koostui pitkälti samantyyppisestä työstä, eli lehtien läpikäynnistä, oli tärkeää muistaa työn jaksottaminen ja vaihtelua tuova työtahti. Sen sijaan, että olisin käynyt päivässä kahdeksan tuntia läpi lehden vuosikertoja ja kirjannut juttuja Excel-taulukkoon, tykkäsin vaihdella eri työtehtävien välillä. Saatoin aloittaa aamuni lehtijuttujen kirjauksilla, ja sen jälkeen skannata ja jatkaa siitä tietokannan täyttöön. Päivän lopuksi saatoin vielä muokata skannatut tiedostot pdf-editorilla ja sitten ladata tiedostot tutkimustiimin käytössä olevaan, suojattuun tallennuspaikkaan.

Henna Tuomiranta kertoo:

Aloitin työt Naisten asialla -tutkimushankkeessa syyskuun alussa 2023. Kun perusperehdytykset oli käyty, pidimme Siljan kanssa vielä oman tapaamisemme, jotta pystyin jatkamaan työtä samalla tavalla kuin Silja oli aloittanut. Kävin läpi Siljan kirjaamia materiaaleja, jotta sain kiinni juonesta. Tarkistin myös, että olen ymmärtänyt aineistonkeruun teemat oikein.

Suurimman osan ajasta työni oli itsenäistä työskentelyä.

Samaa työtä eri tavoilla

Työskentelin projektissa liukuvalla työajalla. Tein töitä muutoinkin hieman eri tyylillä kuin Silja, sillä yleensä kävin lävitse koko vuosikerran ja skannasin sen myös kerralla. On hyvä, että voimme itse valikoida itselle mielekkäimmän tyylin ja rytmin tehdä työtä. Omasta toiveestani tein säännöllisesti myös iltavuoroja. Kun ei ollut minuuttiaikataulua, saatoin esimerkiksi aamuisin ulkoiluttaa koiraani rauhassa.

Kun työ joustaa, myös muuta arkea on ollut helpompi tasapainotella siten, että olen voinut varmistaa oman jaksamiseni sekä työn ja muun elämän hyvän balanssin. Kotoa käsin saatoin esimerkiksi käydä läpi jo digitoituja Kansalliskirjastosta löytyviä aineistoja sekä siistiä ja yhdistellä skannaamiani aineistoja.

Joinakin päivinä loka-marraskuussa kävin myös luennoilla, joten päivän työt saattoi tehdä loppuun illalla tai vastaavasti pidensin seuraavia työpäiviä. Myös ergonomian ja keskittymiskyvyn ylläpidon kannalta työpäivien vaihteleva sisältö on ollut hyvä asia. Taukojen pitäminen, kävely ja työtehtävien vaihto päivän aikana myös pilkkoo istumatyötä.

Arkistoaineistojen läpikäymisen affektiivisuus ja tunteet tekstien äärellä

Lukukokemus ja tunteet eivät ole toisistaan irrallisia asioita. Lehtiaineistoa selatessa voi vastassa olla mitä tahansa. Se tekee työstä jännittävää ja mielenkiintoista. Tekstien kanssa työskentelemisen koen jonkinlaisena elämysratana, joka avartaa myös omaa ajatteluani.

Oman lisänsä tuo materiaalien ikä. Koska en ole itse ollut vielä edes syntynyt 1960- ja 1970- luvuilla, osa termeistä ja ilmaisuista on minulle vieraita. Jokin sana tai ilmaisu saattaa jäädä vaivaamaan tai luoda nykylukijalle aivan erilaisia mielleyhtymiä tai tunnereaktioita kuin miten niihin on suhtauduttu kirjoittamisen ajankohtana.

Minulle uusia sanoja tai termejä ovat olleet esimerkiksi ’kesäleski’ ja ’vihreät lesket’. Sanat toistuivat usein varsinkin Me Naiset -lehtien artikkeleissa sekä tekstin sisällä että otsikkotasolla. Kesäleskellä tarkoitetaan avioliitossa elävää perheellistä tai perheetöntä aikuista, joka jäi kaupunkiin töihin, kun muu perhe lähti viettämään kesää maaseudulle. Kesäleski oli lehdistä tekemieni havaintojen mukaan useammin mies kuin nainen.

Vihreällä leskellä puolestaan tarkoitettiin avioliitossa elävää naista, jonka mies oli työn vuoksi paljon poissa kotoa. Nimi tuli Jaakko Pakkasvirran ohjaamasta elokuvasta Vihreä leski (1968). Runsaan yksinolon vuoksi vihreiden leskien tulkittiin kaipaavan läheisyyttä ja seksiä. Naistenlehtien artikkeleita lukiessa voi huomata, ettei vihreä leskeys katsonut naisen yhteiskuntaluokkaa, vaan kyse oli parisuhteessa olevien naisten jaetusta yksinäisyyden kokemuksesta.

Vertaistuki on ollut tutkimusavustajan työssä tärkeää. Kun ei ole aina käsittänyt jotakin lehdessä käsiteltyä asiaa, siitä on voinut keskustella vanhempien kollegojen kanssa. Lukukokemusten pohdinta myös Siljan kanssa on tuonut paljon hyödyllisiä oivalluksia ja auttanut ymmärtämään omia tunnereaktioita. Teksteistä on saattanut esimerkiksi nousta pintaan epämukavia tuntemuksia, ja niitä on ollut puhdistavaa käydä läpi yhdessä.

Tehtäväni ei ole ollut analysoida lukemaani, mutta koska olen perehtynyt diskurssianalyysiin ja lähiluku on menetelmä, jota itse mielelläni käytän, on väistämätöntä, että sisältöä käy läpi lukiessaan. Myös kuviin ja niiden asetteluihin kiinnittää huomiota. Varsinkin mainoksia tulee väistämättäkin peilattua sekä aineiston syntyaikaa että nykypäivää vasten. Tällaisia ovat muun muassa tupakkamainokset. Tupakkamainokset on selvästi kohdennettu sukupuolen mukaan, mutta lisäksi niillä viestittiin 1960- ja 1970-luvuilla mukavasta vapaa-ajasta. Tupakoinnin vaaroista ei lehdissä kerrottu mitään.

Välillä jotkin läpikäymäni materiaalit ovat saattaneet huvittaa ja hämmästyttää. Toisinaan jotkin sisällöt ovat tuntuneet nykyajasta katsoen absurdeilta, toisinaan myös sopimattomilta. Siksi onkin tärkeää ymmärtää sen ajan henkeä ja viitekehystä, jossa tekstit ja kuvat ovat syntyneet.

Menneisyyden ja nykyisyyden välinen ajallinen kuilu ei ole kuitenkaan laajuudeltaan vakio. Kaikki keskustelut ja teemat eivät ole tänä päivänäkään vieraita. On ollut tärkeää ja yllättävääkin huomata, kuinka jotkin keskustelunaiheet ovat edelleen samoja. Nuorten ja lasten psyykkinen oireilu, asumisviihtyvyys, arjen eriarvoisuus sekä naisten ja naisvaltaisten alojen työolot ja palkkaus ovat esimerkkejä lehdissä usein toistuvista teemoista, jotka ovat esillä myös nykypäivänä niin kansalaisten arjessa kuin poliittisessa päätöksenteossakin.

Monet lukemani tekstit ovat opettaneet ymmärtämään, mitä suomalaisen yhteiskunnan rakentumisen taustalla on lähihistoriassa. Sitä mielikuvaa vasten on helpompi ymmärtää myös nykypäivää.

Erilaiset aineistot lukukokemuksina

Päästäkseen vauhtiin oli siis asemoitava itsensä oikeille taajuuksille. Tein tutkimushankkeessa jonkin verran taustatutkimusta varmistaakseni, että havaitsin aineistoja läpikäydessäni, missä yhteyksissä eri teemat nousivat esille.

Mielestäni on tarpeellista osata käydä läpi aineistoja siten, että ei lue sanasta sanaan jokaista riviä. Nopealla silmäyksellä saa käsityksen artikkelin sisällöstä. Samalla voi kiinnittää huomiota myös poikkeaviin mainintoihin. Tämä on tarpeellista senkin vuoksi, että kaikista hankkeen kannalta tärkeistä artikkeleista tehdään lyhyt kuvailu Excel-taulukkoon.

Aineistojen silmäily ja lukeminen eivät kuitenkaan etene aina ripeästi tai suoraviivaisesti. Joskus artikkeli, joka ei päällisin puolin vaikuta tutkimushankkeen kannalta kiinnostavalta, saattaakin sisältää tärkeää tietoa. Toisinaan otsikko kertoo kaiken olennaisen artikkelin sisällöstä, mutta näin ei aina ole. Monet naistenlehtien artikkeleista ovat henkilöhaastatteluita, mikä tarkoittaa, että haastateltava saattaa kesken haastattelun kertoa jotakin, joka onkin hankkeen kannalta keskeistä.

Joskus teksti tai kuva – kuten esimerkiksi yllä oleva mainos vuodelta 1972 – voi käsitellä teemaa, jota ei ole suoraan mainittu, mutta joka on sen ilmestymisen aikaan ollut ajankohtainen, esimerkiksi lasten päivähoidon uudistaminen. Siksi lukijana on tärkeää osata asettautua mielessään aikakauden henkeen ja muistaa tekstin tai mainoskuvan konteksti.

On myös erilaista hakea tietoa sanahaulla digitoiduista materiaaleista kuin etsiä tuloksia digitoimattomista lähteistä. Digitoiduissa lehdissä ohjelmisto järjestää hakutulokset. Kun ihminen valikoi hakuehtoina olevia sisältöjä, tulokset voivat olla erilaisia, jos konelukijaa ei ole luotu siten, että se havaitsisi esimerkiksi pelkkien sanojen sisältöä. Aineistoa kartoittava lukeminen ei siten ole automatisoitu tai mekaaninen suoritus, vaan se vaatii ennakkoon sovittujen teemojen keräämiseksi keskittymiskykyä, valppautta ja taustatietoa kerättävien tekstien sisällöistä.

Kävin läpi painettuna versioina Me Naisia sekä Medisiinari-lehteä, joka on Lääketieteenkandidaattiseuran julkaisu. Digitoituna olen lukenut Helsingin Sanomia ja Hufvudstadsbladetia. Paitsi että erilaisten kirjoittajien ja kirjoittamisen tyylit ja tarkoitukset yleisöineen vaihtelevat, vaihtelee myös fyysinen lukukokemus. On erilaista istua pöydän ääressä ja käännellä paksun, sidotun niteen sivuja kuin hahmottaa lukemaansa tietokoneen ruudulta. Vaihtuvat fontit, kirjoituksen koko, materiaaliset tuntemukset sekä muun muassa lehtien taitto ja eri julkaisujen tapa jäsennellä kirjoituksia pitävät lukijan virkeänä.

Vaihdoin itse usein julkaisutyyppejä niin, että en työstänyt jatkuvasti esimerkiksi vain Me Naisia. Koska meillä on läpikäytävänä tietty aikakausi, on ollut kiinnostavaa lukea, miten samaa teemaa on käsitelty muissa lehdissä. Erilaisten aineistolajien rinnakkain lukeminen on tuottanut ahaa-elämyksiä, kun on voinut vertailla esimerkiksi oletettuja syy- ja seuraussuhteita. Samaa asiaa käsitellään saman aikakauden eri julkaisutyypeissä eri tavoin ja kulloisenkin julkaisun valitseman tyylin ja lukijakunnan mukaisilla tavoilla.

Tutkimusavustajana lehtihankkeessa- mitä opin?

Kaiken kaikkiaan työ Naisten asialla -hankkeessa on ollut mielestäni antoisa luku- ja oppimiskokemus, jossa olen saanut uusia taitoja. Olen voinut omaksua niin median kuin lähihistorian tutkimuksen menetelmiä osana työtiimiä. Olen saanut omakohtaisesti kokeilla ja omaksua sekä historiantutkimuksen että mediatutkimuksen menetelmiä. Omakohtainen kokemus on lisännyt sekä ymmärrystäni molemmista tutkimusaloista, mutta myös auttanut näkemään uusia mahdollisuuksia siinä, mitä monitieteinen yhteistyö voi tuottaa.

Naistenlehtien toisin lukeminen on vahvistanut jo aiempaa mielenkiintoa hyödyntää omissa tulevissa tutkimuksissani aiemmin vähemmälle huomiolle jääneitä tai muutoin heikosti hyödynnettyjä aineistolajeja.